Takaa otettu kuva miehen alavartalosta kävelemässä, vasemmassa kädessä ruskea nahkasalkku.

Opiskelijasta tietotyöläiseksi

| Opiskelijakokemus

HUBSin tuore Growth Hacker pohtii omaa polkuaan akateemisista opinnoista yrittäjäksi. Valmistavatko opinnot ollenkaan kaoottiseen työelämään?

Yhteyshenkilö

Jussi Laurila

Growth Hacker

Kirjoittaja

Oma pääaineeni sosiologia tai monet muutkaan yliopiston alat eivät valmista mihinkään tiettyyn tehtävään, kuten lääkärien tai opettajien tapauksessa on. Urapolku on luotava itse harjoittelujen, vapaaehtoistyön ja työkokemuksen kautta.

Kipupisteenä oman urapolun rakentaminen

Tällaisten yleisten alojen opiskelijoiden joukossa ei ole ollenkaan harvinaista tuskailla oman polun löytämisen kanssa, koska tulevaisuus ei näytä selkeältä. Kun tähän yhdistetään vielä yliopisto-opintojen teoriapainotteisuus, herää kysymys: auttaako yliopisto ollenkaan löytämään oman urapolun ja pärjäämään valmistumisen jälkeen odottavissa asiantuntijatehtävissä?

Ennen kysymykseen vastaamista, pohjustan asiaa vielä muutamalla graduaiheeseeni ja yrittäjyyteeni liittyvällä huomiolla.

Tietotyö vaatii lähes yli-inhimillisiä taitoja

Tein maisterin lopputyön eli gradun tietotyöläisten ajanhallinnasta. Eri alojen asiantuntijoita haastatellessa en voinut olla huomaamatta tietotyön olevan äärimmäisen itsenäistä (kuten opiskelukin). Työtä toki tehdään tiimien, työryhmien ja laajan verkoston kanssa, mutta jokainen vastaa omista työtehtävistään ja oman työnsä järjestämisestä itse. Asiantuntijan vastuulla on usein kymmeniä pieniä ja suurempia työtehtäviä, sähköposteja ja viestejä tulee monista kanavista sekä työpäivän aikana eteen tulevat keskeytykset, kuten laitteiden piippaukset ja jutustelut kollegoiden kanssa ovat jatkuvasti läsnä.

Sen lisäksi, että tietotyön kokonaisuuden hallitseminen vaatii lähes yli-inhimillisiä taitoja, työhön liittyvistä vaikeista tehtävistä selviytyminen vaatii keskittynyttä työskentelyä ja aikaa kiireettömälle keskustelulle. Kyseessä on kokonaisuus, joka muodostuu ihmisten tavoista toimia yhdessä ja järjestää yhteistä työskentelyä. Tällaiseen työelämään yliopistosta usein päädytään, mutta valmistaako opiskelu siihen?

Valmistaako opiskelu tietotyön arkeen?

Vastaukseni on kyllä ja ei. Kyllä-vastauksen puolesta puhuu ainakin oma matkani yliopistossa. Ensimmäisenä vuotenani yliopistossa sain tehtyä 60 opintopisteen vuositavoitteesta vähän yli puolet ja nekin huonoilla arvosanoilla. Menin niin usein myöhässä luennolle, että esitellessäni itseni juhlissa uudelle tuttavuudelle, hän kysyi, olenko minä ”se aina luennolle myöhässä tuleva tyyppi”.

Myöhästelijästä itsenäiseksi tietotyöläiseksi

Opintojen loppuvaiheessa sain kuitenkin maisterin suoritettua tavoiteajassa, pystyin tekemään töitä opintojen ohella ja arvosanatkin nousivat hyvälle keskitasolle. Opin siis yliopistossa omaan alaani liittyvän tiedon lisäksi tietotyössä tarvittavaa järjestelmällisyyttä ja itsenäistä työskentelyä, jota tarvittiin kurssitöiden aikatauluttamiseen ja ajoissa palauttamiseen.

Teoria ja luennot eivät yksin valmista asiantuntijatyöhön

Toisena tärkeänä asiana opin kriittistä ajattelua ja ehkä vähän ryhmätyöskentelytaitojakin. Opiskelujen painopiste on kuitenkin kirjoissa, luennoissa ja kirjoittamisessa, joten se ei mielestäni ihan täysin kohtaa edessä olevan asiantuntijatyön vaatimusten kanssa.

Työelämään minua on parhaiten valmistanut harjoittelut, osa-aikainen työ sekä erilaiset projektityöskentelyt. Tutkintooni sisältyneistä kursseista käytännön asioiden ja tietotyössä tarvittavien taitojen opettamisen kirkkaaseen kärkeen menee mielestäni HUBSin tarjoamat kurssit, joissa lähestymistapa on projekteihin tai muuhun tekemiseen perustuva oppiminen luentojen sijaan.

Tarpeellisia taitoja yrittäjyyden opinnoista

HUBSin kursseilla tehdään asioita tiimeissä, edistetään yhteistä tai omaa projektia sekä reflektoidaan jatkuvasti omaa tai tiimin edistymistä. Vaikka aina ei ole kyse tiimityöstä, on konkreettinen tekeminen mukana kaikessa oppimisessa. Esimerkiksi kestävän yrittäjyyden kurssilla yhtenä tehtävänä oli sopia haastattelu yrittäjän kanssa ja suunnitella, toteuttaa sekä editoida kuvattu haastattelu. Kurssin lopputehtävässä reflektointiin vielä aiemmin opittua videolle, jolloin editoinnille tuli vielä kertausta ja videolla esiintymistäkin tuli harjoiteltua. Olisin tarvinnut näitä editointiin liittyviä taitoja kahdessa edellisessä työssäni, vaikka ne eivät suoraan liittyneet silloisiin tehtäviini lähes mitenkään.

Oivalluksia Innovaatiohaasteista

Mainiosta projektityöskentelystä esimerkkinä kerron Innovaatiohaasteet -kurssista. Tampereen kaupungin edustaja antoi meille tehtäväksi keksiä ratkaisu todelliseen ongelmaan, johon kaupunki ja sen hallinto itsekin etsivät kuumeisesti ratkaisua. Alussa lähdimme ryhmämme kanssa tutustumaan ilmiöön, lukemaan tutkimuksia aiheesta ja parantamaan ymmärrystämme kokonaiskuvasta.

Tutustumisen jälkeen rajasimme ongelmaa pienemmäksi ja päätimme keskittyä tutkimuksemme valossa olennaisimpaan asiaan, johon voisimme kurssin puitteissa vaikuttaa.

Oppimiskokemus oli mahtava, sillä alussa ongelma tuntui liian suurelta ja mahdottomalta selvittää, mutta valmentajien tuella ja heidän tarjoamilla työkaluilla saimme työstettyä yhden ratkaisuehdotuksen ongelmaan. Kurssin lopuksi pääsimme esittelemään ratkaisuehdotuksemme toimeksiantajalle ja tilaisuutta seuraamaan kutsutuille yrittäjille. Saimme heiltä laadukkaat palautteet, jotka tarjosivat jälleen hyvät mahdollisuudet pohtia tiimin onnistumisia ja kehityskohtia.

Opiskelijalle aito kokemus asiantuntijatyöstä

Oman työkokemukseni, graduhaastattelujen sekä valmennusasiakkaideni kertomusten perusteella, kurssin asetelma vastaa mainiosti asiantuntijatyötä, jossa työyhteisössä on jokin haaste tai tehtävä, jonka selvittäminen annetaan asiantuntijan tai tiimin tehtäväksi. Tässä valossa en voi olla suosittelematta HUBSin kurssien kokeilemista tai jopa sivuaineeksi ottamista!

Kursseilla kehittyvän projekti – ja ongelmanratkaisuosaamisen yhdistäminen kunkin alaan liittyvään osaamiseen, tekisi opiskelijoista vieläkin valmiimpia asiantuntijatyöhön, yrittäjyyteen tai muulla tavalla kohtaamaan jatkuvasti monimutkaisemmilta tuntuvat yhteiskunnalliset haasteet.

Jatketaanko LinkedInissä?

Pyrin postailemaan LinkedInissa säännöllisesti ajanhallintaa ja yrittäjyyttä koskevia sisältöjä.

Jos kiinnostaa kuulla niistä lisää, niin laita verkostoitumispyyntöä tulemaan!

Juttelen, soittelen tai tapaan mielelläni näiden aiheiden tiimoilta.

Yhteyshenkilö

Jussi Laurila

Growth Hacker

Yhteiskuntatieteiden maisteri (sosiologia), yrittäjä ja ajanhallinnan valmentaja.

Aina avoin hyville keskusteluille ja muilta oppimiselle. Kiinnostunut erityisesti löytämään parhaat mahdolliset olosuhteet ryhmässä kehittymiselle.

Tarinat

Kaikki tarinat